Olen jakautunut kahteen maailmaan.
Toinen on omani ja toinen se mitä esitän.
Olen haavoittunut ja samalla vahva,
ystävä ja samalla vihollinen,
täysin hullu ja viisas,
vihattava ja rakastettava.
Sydämeni on täynnä vihaa,
kaikkia normaaleja tyyppejä kohtaan
Niitä tyyppejä joilla on kaikki:
rahaa, naisia ja viinaa.
Samalla kuitenkin ystävystyn heidän kanssaan ja tarjoan heille viskipaukun.
Olen kyllästynyt jakautumiseen.
Haluan elää niinkuin toisetkin,
rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Aina kun kuitenkin teen näin,
niin joku menee pieleen,
kuin kohtalon oikusta.
Ehkä ylhäällä on jumala,
joka ei ole kiinnostunut tällaisesta rentusta.
Hän tekee kaikkensa saadakseen minut kuolemaan helpolla.
Mutta en ole niin helposti tapettava.
Haluan vain elää rauhassa,
tehdä sitä mitä haluan,
ja olla oma itseni.
Eikö se riitä?
Olen jakautunut,
ehkä se on niin,
ehkä olen valehteleva paskiainen,
ehkä olen maailman herttaisin mies,
mutta sen tiedän,
olen elossa.
Se riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti